Jos urheilija olisi kone, jokainen kilpailu tuottaisi samanlaisia tuloksia. Ponnistus, lyönti, heitto ja suoritus tapahtuisi samalla maksimaalisella tehokkuudella tai tarkkuudella. Urheilukilpailut olisivat varmaankin aika tylsiä, jos tulokset tiedettäisiin pitkälle etukäteen.
Urheilijan suoritus kuitenkin vaihtelee kilpailusta toiseen. Jos taidot ja fyysiset ominaisuudet ovat jo olemassa, vaikuttavat päiväkohtaiset asiat kilpasuoritukseen. Urheilijat optimoivat esimerkiksi kilpailupäivän lepoa, ravintoa, keskittymistä ja kehon herättelyä juuri päivän suoritusta silmällä pitäen.
Huippusuoritus yllättää
Olen itse kiinnostunut niistä tilanteista, joissa urheilija tekee huippusuorituksen nimenomaan huonoista lähtökohdista käsin. Silloin, kun edellä mainitut optimoinnit ovat menneet syystä tai toisesta pieleen. Yöllä ei nukuttu, kilpaillaan yllättävän koleassa ilmassa, ruokaa ei kerennyt syödä, valmistautuminen jäi väliin, kun piti etsiä uusia piikkareita vielä tunti ennen kisojen alkua, ja niin edelleen.
Usein urheilija saattaa sadesäässä tehdyn ennätyksen jälkeen olla ihmeissään, sillä olosuhteet eivät olleet odotetunlaiset. Minulle nämä tapaukset kertovat siitä, että jokin muu on vaikuttanut suoritukseen vieläkin enemmän.
Ajatukset raiteiltaan saattanut yllättävä tapahtuma juuri ennen kisaa saattakin olla syy sille, että asennoituminen kilpasuoritukseen on ratkaisevasti erilainen, kuin normaalisti. Rutiinit on rikottu. Kolea sadesää saattaa esimerkiksi poistaa paineet suorittamisesta, ja siten auttaa parempaan suoritukseen. Karkea epäonnistuminen kilpailun alussa saattaa poistaa paineet, kun “ei ole mitään hävittävää enää”. Ajatuksilla ja henkisellä tilalla on siis valtava merkitys. Näistä tilanteista urheilija voi oppia valtavasti, sillä niistä usein löytyy jokin ajattelutapa, joka vei suorituskyvyn korkealle – näennäisistä vastoinkäymisistä huolimatta.
Henkinen vire kesken kilpailun saattaa ratkaista
Usein ajatellaan, että kunhan ei tulisi mitään ongelmia kilpailun aikana, niin tulosta syntyy. Siinä on pala totuutta. Usein saattaa olla vielä tärkeämpää varmistaa se, että vaikka mitä tahansa tapahtuisikaan kesken kilpailun, urheilija ei siitä hätkähdä, vaan suorittaa entistäkin korkeammalla tasolla. Eli urheilija ei vaan vältä ongelmia, vaan toimii huipputasolla mahdollisista ongelmista huolimatta. Näissä asenteissa ja näkökulmassa on iso ero. Kilpalutilanne tarjoaa urheilijalle kierrepalloja ja äkkinäisiä tilanteita. Tästä syystä kilpailun edetessä henkisen vireen merkitys voi kasvaa entisestään.
Ajatukset, jotka nousevat mieleen kesken kilpailun saattavat ratkaista lopputuloksen. Mitä tulee mieleen, kun vastustaja painelee edelle, itse mokaa, yleisö huutaa (tai on huutamatta), kehossa tuntuu oudolta, ei ole hyvä fiilis? Nouseeko suoritus, vai laskeeko se?
Ajatukset saavat urheilijan uskomaan mahdollisuuksiina, yrittämään vieläkin kovempaa, tai jännittämään niin paljon, ettei kykene tekemään edes sitä normaalia suoritusta.
Kilpailun aikana suoritusta heikentäviä ajatuksia saattavat olla esimerkiksi:
– En pysty parempaan
– Miksi minua jännittää näin paljon?
– Ei kai tule taas epäonnistumista?
– Miksi emme saa peliä sujumaan?
Paremmat ajatukset ovat lajista ja yksilöstä kiinni, mutta parempia ajatuksia voisi olla esimerkiksi:
– Ponnistan vieläkin kovempaa
– Tiedän, että osaan ja nyt teen
– Teen vieläkin isommin ja luotan että onnistuu
– Kaikki peliin, täydellisen tarkat ja napakat syötöt
Jälkimmäiset ajatukset vievät suoritusta eteenpäin, kun taas edelliset eivät.
Urheilija saattaakin olla tuskaisen tietoinen “huonoista” ajatuksistaan, mutta on syytä muistaa, että aina ajatuksiaan ei edes huomaa. Erityisesti uskomukset vaikuttavat taustalla, vaikka niitä aktiivisesti edes tiedosta. Ja silti ne vaikuttavat koko kilpailun ajan.
Alisuorittaminen
Joskus kilpasuoritus menee penkin alle, vaikkei mitään erityistä kesken kisan edes tapahdu. Karkeaan alisuorittamiseen liittyy usein henkinen tila, joka on saanut ajatukset – ja sitä kautta suorituksen – solmuun.
Olympialaisten karsinnat lienevät niitä paikkoja, joissa alisuorittamista löytyy tavallista useammin. Se ei ole ihmeellistä, sillä alisuorittamiseen liittyy usein kilpailun tärkeyden ylikorostaminen. Jos urheilijan on “pakko” onnistua, koska seuraavaa mahdollisuutta neljän vuoden päästä ei välttämättä tule, rentoa suoritusta voi olla vaikea tehdä.
Koska ihminen ei ole kone, voivat ajatukset muuttua pelkästään jo ympäristön, yleisön, kellonajan tai käytettyjen sukkien värin takia. Niin vaan ihmismieli joskus saattaa toimia. Asiaa ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä muuttumattomana totuutena.
Toiset urheilijat ovat parempia toimimaan paineiden alla kuin toiset, mutta tätäkin taitoa voi opetella. Urheilija voi oppia reagoimaan paremmalla tavalla, tietyissä tilanteissa jopa automaattisesti. Karkean alisuorittamisen taustalla on usein nimenomaan huonot ajatusmallit, joten henkisiä taitoja kannattaa treenata. Alisuorittamisen todennäköisyys pienenee huomattavasti paineiden ja jännityksen poistumisen myötä, sekä huippusuoritus mahdollistuu optimoitujen ajatusten avulla.
Saat (vain) sen verran irti itsestäsi, mitä ajatuksesi, asenteesi, tahtosi, uskomuksesi ja fiiliksesi antavat myöten. Huippusuoritus on usein juuri näistä asioista kiinni.
“Jokainen ponnistus, hyppy, lyönti, harhautus ja suoritus lähtee ajatuksistasi. Ajatuksesi ovat huippusuorituksen alkulähteellä.” – Panu Kuhlberg
Se, miten saat oikean fiiliksen aikaiseksi, on suhteellisen yksinkertaista. Opetan näitä taitoja valmennettavilleni. Avaimet parempaan suoritukseen riippuvat nykytilanteestasi. Mikäli kiinnostaa, niin ota ihmeessä yhteyttä, niin rakennetaan sinulle entistä parempi tapa kilpailla. Helppo vaihtoehto on osallistua Huippusuorituspäivä koulutukseen, jossa opetan kilpailutaitoja keinoin urheilijoille ja valmentajille. Mikäli kiinnostaa, katso seuraava Huippusuorituspäivä tästä linkistä.
Kun palaset ovat kohdallaan, kutsun olotilaa huippusuoritusoloksi. Silloin mennään eikä meinata.
(Kuva: Antti Kirves)
