Vanhan mallin mukaan jännityksestä eroon pääseminen yritetään hoitaa siedättämisen kautta. “Kyllä se siitä sitten myöhemmin oppii.” Joskus tämäkin malli saattaa kyllä toimia. Kannattaa kuitenkin miettiä siedättämisen hinta: urheilijan täytyy olla valmis ehkä menettämään vuosia jännityksen parissa tuskaillen. Ei kuulosta sekään hyvälle.
Suurin osa urheilijoista kokee jännitystä pelitilanteessa. Todennäköisesti siis myös sinä olet joskus jännittänyt kilpailussa.
Monet urheilijat sanovat, että jännitystä pitääkin olla, jotta he yltävät hyvään suoritukseen. Lisäksi stressitila tuottaa adrenaliinia, jolloin urheilijan elimistö on valmiimpi toimintaan. Onko jännitys siis urheilijalle hyvästä – ellei jopa pakollista menestyksen kannalta?
Ihmisen tapa jännittää on hyvin yksilöllistä, vaikka sitä kutsuttaisiinkin yhdellä samalla nimellä “jännitys“.
Hyvää ja huonoa jännitystä
Vaikka kahden urheilijan fyysiset reaktiot saattavat olla samanlaiset – kämmenet hikoavat, vatsassa tuntuu – voi urheilija antaa sille erilaisia merkityksiä. Toinen saattaa ajatella jännityksen tarkoittavan “Nyt kyllä täytyy laittaa kaikki likoon“, ja toinen tulkitsee olotilan merkitsevän “Nyt tässä tulee käymään huonosti“. Kun jännityksellä on eri merkitys, myös jännityksen vaikutus muuttuu. Siksi ei voi sanoa kategorisesti onko jännitys hyvästä vai pahasta. Mikään yksittäinen tunne sinänsä ei siis ole hyvä tai huono. Vastaus riippuu urheilijasta.
Tässä kaksi erilaista urheilijaa:
- Urheilija kuvittelee kilpailutilanteen, jossa hän epäonnistuu. Jännitys saa ikävän merkityksen ja pelko epäonnistumisesta nousee.
- Urheilija huomaa sydämensä sykkivän kiivaasti. Hän samalla näkeen mielessään miten hän ponnistelee raivokkaasti ja onnistuu kilpailun edetessä. Jännitys saa positiivisen merkityksen.
Mikäli jännityksen kokemus helpottaa ja parantaa urheilusuoritusta, kyseessä on hyödyllinen tunne. Ja päinvastoin. Asia on siis urheilijan kannalta harvinaisen selkeä; auttaako olotila suoritusta? Jos auttaa, hyvä! Hae sitä tunnetta lisää! Jos ei, pyri siitä eroon tai muuta sitä.
Tämä tarkoittaa, että jopa esimerkiksi negatiivisena pidetty pelko voi myös sopivana annoksena olla jollekin urheilijalle hyödyllistä kilpailussa, jos se edesauttaa suoritusta.
Vanhat asenteet ongelmana
Joskus törmään ajatukseen, että urheilijan tulisi sietää huonoja fiiliksiä “opetuksellisen syyn” tai kokemuksen takia. “Täytyy oppia ja hyväksyä, että tällaista se kilpaileminen vaan on” -tyyppinen ajattelu ei mielestäni ole toimiva. Meillä ihmisillä on aivan riittävästi tilaisuuksia jännittää elämämme aikana, joten niitä ei ole välttämätöntä erityisesti enää metsästää lisää.
Liian moni urheilija kärsii turhasta suoritusta heikentävästä jännityksestä kilpailuissa. Se ei mitenkään auta urheilijaa, vaan saattaa johtaa selkeään alisuorittamiseen. Alisuorittaminen voi toki johtua jännityksen sijaan myös muista huonoista fiiliksistä ja ajatuksista. Yhteneväistä niille kaikille on se, että urheilija menettää parhaan teränsä, ja ei pääse esimerkiksi harjoituksissa tehtyihin tuloksiin. Tällaisen heikentävän jännityksen kokeminen ei ole välttämätöntä.
Vanhan mallin mukaan jännityksestä eroon pääseminen yritetään hoitaa siedättämisen kautta. “Kyllä se siitä sitten myöhemmin oppii.” Joskus tämäkin malli saattaa kyllä toimia. Kannattaa kuitenkin miettiä siedättämisen hinta: urheilijan täytyy olla valmis ehkä menettämään vuosia jännityksen parissa tuskaillen. Ei kuulosta sekään hyvälle.
Miten laitat asian kuntoon?
Turha jännittäminen – tai mikä tahansa huono tunne ja toimimaton ajatus – kannattaa hoitaa kuntoon. Oma mielen toimintaa voi harjoittaa, kuten myös fyysisiä ominaisuuksia. Mentaaliharjoittelulla urheilija pystyy muokkaamaan automaattisia reaktioita, ajattelutapaansa, omia kisafiiliksiä. Itse kutsun näitä kisataidoiksi, ja niiden opettelu tuottaa tulosta läpi koko urheilu-uran – ja myös sen jälkeen.
Urheilijan menestys kilpailussa on kiinni hänen kyvystään hallita tunteitaan. Mistä tunteet syntyvät? Mitä niitä voi säädellä? Voisiko mielesi puskea toimivia ajatuksia huonojen sijaan?
Usein jännityksessä ajatukset ovat negatiivisissa asioissa, eli miten kisat voisi mennä pieleen. Tämä on yksi tyypillisimmistä syistä huonoille kisafiiliksille. Näin huonojen ajatusten pyörittämisen sijaan kannattaa pyöritellä päässään hyödyllisempiä ajatuksia.
Esimerkiksi: Mitkä tunteet ovat hyödyllisiä juuri minulle kisassa? Miten haluaisin, että kisasuoritus menisi? Miltä tarkalleen näyttää, kun myöhemmin näkisin oman mahtavasti menneen kisasuoritukseni videolta? Nämä ovat kaikki tavoitetilaa korostavia kysymyksiä. Itse jännitystä ja latautuneisuutta pystyy säätelemään myös oman fysiologian kautta. Sen oppiminen kuuluu kaikkien kilpailijoiden työkalupakkiin.
Näitä asioita, ja myös paljon muitakin, opetan sinunlaisille urheilijoille ja valmentajille muun muassa laadukkailla Huippusuoritus-verkkokursseillani.
Valmiit videot ja mahtavan tehokkaat mielikuvaharjoitteet
Videoiduilla kursseilla, jotka voit käydä täysin omaan tahtiisi, opit tekemään muutoksen, jonka avulla nautit kilpailemisesta ja teet tulosta. Kurssit sisältävät esimerkiksi mentaaliharjoituksia videolla. Näitä harjoitteita pystyt tekemään ohjatusti samalla kuin niitä katselet! Ja tietenkin paljon muuta. Kurssit tarkoitettu kilpailijoille ja valmentajille.
Käy katsomassa lisää – kurssit löytyvät tästä. 
